Roc 722 vuosimallia 1990
Markku Vuorilahti on louhinut samalla poravaunulla jo kohta 30 vuotta.
Markku Vuorilahti on pitkän linjan louhija, joka aloitti alalla 1980-luvulla. Ensimmäinen työnantaja oli Salon Louhinta ja ensimmäinen porauslaite käsiporakone RH 65, jonka kanssa hän opetteli poraamaan. Ensimmäinen mekanisoitu porauslaite, johon Markku tutustui, oli hydraulikäyttöinen Roc 712 H. Sen perässä kulki vedettävä kompressori, ja tankojen käsittely tapahtui manuaalisesti. 1980-luvun lopulla Markku teki murskalouhintoja Raision louhinnan palveluksessa Ahvenenmaalla.
Vuonna 1990 Markku perusti oman yrityksen, Metriporaus M. Vuorilahden. Ajankohta oli haastava ja Suomi oli vaipumassa lamaan, mutta töitä riitti tekevälle miehelle koko ajan. Turun moottoritien louhinnat olivat käynnissä, ja ensimmäiset neljä vuotta Metriporaus M. Vuorilahti teki louhintoja moottoritien Turun päässä. Hän osti vuonna 1990 Atlas Copcolta tuliterän Roc 722 -poravaunun – ja mikä uskomattominta, Markku poraa edelleen samalla poravaunulla. Kahdenkymmenenyhdeksän vuoden aikana poravaunuun on kertynyt 45 000 moottorituntia, ja se on nähty aika monella eteläsuomalaisella työmaalla. Tuskinpa Suomesta löytyy toista poravaunua, jossa moottoritunteja olisi yhtä kunnioitettava määrä. Poravaunua on huollettu Atlas Copcon ja Epirocin huoltohallissa neljässä eri toimipisteessä: ensin Lauttasaaressa, sitten Masalassa ja Tuupakassa ja nyt Hakkilassa. Markku epäilee, että kovin paljon moottoritunteja ei enää kerry lisää, mutta hän käyttää edelleen vaunua pikku hommiin.
Vuonna 1990 Markku perusti oman yrityksen, Metriporaus M. Vuorilahden. Ajankohta oli haastava ja Suomi oli vaipumassa lamaan, mutta töitä riitti tekevälle miehelle koko ajan. Turun moottoritien louhinnat olivat käynnissä, ja ensimmäiset neljä vuotta Metriporaus M. Vuorilahti teki louhintoja moottoritien Turun päässä. Hän osti vuonna 1990 Atlas Copcolta tuliterän Roc 722 -poravaunun – ja mikä uskomattominta, Markku poraa edelleen samalla poravaunulla. Kahdenkymmenenyhdeksän vuoden aikana poravaunuun on kertynyt 45 000 moottorituntia, ja se on nähty aika monella eteläsuomalaisella työmaalla. Tuskinpa Suomesta löytyy toista poravaunua, jossa moottoritunteja olisi yhtä kunnioitettava määrä. Poravaunua on huollettu Atlas Copcon ja Epirocin huoltohallissa neljässä eri toimipisteessä: ensin Lauttasaaressa, sitten Masalassa ja Tuupakassa ja nyt Hakkilassa. Markku epäilee, että kovin paljon moottoritunteja ei enää kerry lisää, mutta hän käyttää edelleen vaunua pikku hommiin.
Miten olet saanut poravaunun pysymään kunnossa jo kohta 30 vuotta?
”Omalla ammattitaidollani. Varaosia löytyy omasta varastostani, ja 30 vuodessa kertyneen kokemuksen turvin tiedän jo ennakkoon, milloin osat on syytä vaihtaa, ennen kuin ne oikeasti menevät rikki. Minulla on sellainen periaate, että silloin kun tehdään töitä, niin tehdään töitä, ja silloin kun huolletaan, niin huolletaan.”
Tällä hetkellä Metriporaus M. Vuorilahdella on pääkäytössä Roc 748, johon moottoritunteja on ehtinyt tulla reilu 6 000. ”Olen rakentanut tätä vaunua nyt nelisen vuotta, ja siihen vaihdettiin juuri Epirocin huollossa porakone”, kertoo Markku. Maaliskuisena keskiviikkona mies ja kone ovat työssä Urjalassa, jossa käynnissä on murskalouhimon maisemointityöt. Seuraavana vuorossa on murskalouhintatyömaa Kyrön suunnalla.
Markku Vuorilahti on aina ollut uskollinen keltaisille laitteille. ”Atlas Copcoon ja Epirociin on aina voinut luottaa, huoltoon ja kaikkeen muuhunkin. Homma on aina toiminut.”
Tällä hetkellä Metriporaus M. Vuorilahdella on pääkäytössä Roc 748, johon moottoritunteja on ehtinyt tulla reilu 6 000. ”Olen rakentanut tätä vaunua nyt nelisen vuotta, ja siihen vaihdettiin juuri Epirocin huollossa porakone”, kertoo Markku. Maaliskuisena keskiviikkona mies ja kone ovat työssä Urjalassa, jossa käynnissä on murskalouhimon maisemointityöt. Seuraavana vuorossa on murskalouhintatyömaa Kyrön suunnalla.
Markku Vuorilahti on aina ollut uskollinen keltaisille laitteille. ”Atlas Copcoon ja Epirociin on aina voinut luottaa, huoltoon ja kaikkeen muuhunkin. Homma on aina toiminut.”
"Silloin kun tehdään töitä, niin tehdään töitä, ja silloin kun huolletaan, niin huolletaan."
Mistä saavutuksestasi olet kolmekymmenvuotisen urasi aikana erityisen ylpeä?
”Siitä, että olen selvinnut lamasta ja taantumasta ja kaikesta”, sanoo Markku. ”Turun moottoritien työmaa oli mukava, ja jäljet ovat edelleen näkyvillä joka kerta kun tiellä ajaa. Raadelman kohdalla oli erityisen hankala louhinta. Siinä porattiin reikiä 28 asteen kulmaan puoliympyrän muotoon eikä yksikään reikä saanut osua toiseen. Siinä oli tekemistä vanhan ajan suuntauslaitteilla.”
Entä mikä on työn suola? Mikä on saanut jatkamaan alalla jo kolme vuosikymmentä?
”Kyllä oma vapaus on mukavinta. Talvet ulkotöissä eivät enää kiinnosta ja toivottavasti ei enää ikinä tule yhtä kuumaa kesää kuin viime vuonna”, kertoo Markku.
